Johtajan identiteetti

 

Helsingin Sanomat kirjoitti vastikään mielenkiintoisen artikkelin Risto Siilasmaasta ja hänen kirjoittamastaan kirjasta. Artikkelissa pohditaan laajoin kaarin, niitä johtamisen metodeja, joita hän arvelee olevan Nokian vaikeiden vuosien taustalla.

Yksi Nokian historian ongelmista oli Siilasmaan mukaan se, että pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila oli ottanut Nokian osaksi omaa identiteettiään ja tämän seurauksena kaikenlainen yhtiön kritisointi oli kuin henkilökohtaista arvostelua Ollilalle.

Samassa yhteydessä oli myös Jorma Ollilan haastattelu, jossa hän selvin sanoin kiisti Siilasmaan väitteen, sanomalla ettei ole koskaan kokenut identiteettinsä olevan sidottu Nokiaan.

Mikä on suomalaisen johtamisen ideaali?

Tämä pienehkö yksityiskohta isossa kokonaisuudessa jäi vaivaamaan minua. Mitä tämä kertoo suomalaisesta johtamisesta, tai johtamisen ideaalista? Onko siis niin, että Siilasmaa ja Ollilla ovat yhtä mieltä siitä, että johtaja, joka sitoo identiteettinsä tai osan siitä yritykseen, on huono johtaja? Kääntäen siis, hyvän johtajan ominaisuus olisi se, että johtaja on kyllä yrityksen johtaja, mutta kuitenkin akateemisen etäällä yrityksen identiteetistä.

Eikö kuitenkin ole niin, että Ihminen, joka vuosikausia vie yritystä eteenpäin tyrskyissä, myrskyissä ja menestyksessä, on osallisena kaikissa oleellisissa päätöksissä ja antaa yhtiölle kasvot, antaa sille vääjäämättä myös osan itseään. Ja toisinpäin, eikö tällainen ihminen kanna aina mukanaan myös yritystä? Hyvässä ja pahassa.

Minkälaista johtajaa haluamme seurata?

Johtaja, joka sitoutuu yritykseen myös identiteetillään, on johtaja, jota työntekijät, media, asiakkaat ja omistajat haluavat seurata. Se ilmentää sitoutumista, intohimoa ja taistelua loppuun saakka. Identiteetillään sitoutuva ihminen herättää huomattavasti enemmän luottamusta, kuin kylmähkö “asiantuntijajohtaja”, joka voi koska tahansa siirtää osaamisensa jonkun toisen yrityksen palvelukseen.

Ongelma asiasta tietenkin tulee, jos ei näe virheitä, eikä pysty ottamaan palautetta vastaan. Tämä ominaisuus taas ihmisellä voi olla, oli kysymys identiteetistä tai ei. Yhtä lailla herkkänahkainen voi olla puhtaasti ammatillisissa asioissa.

Minun kysymykseni siis on? Yrittääkö suomalainen johtaminen edelleen olla robottimaista ja tunteista vapaata? Onko johtajan sitoutuminen, identiteettiä myöten, jotenkin huono asia? Näin ainakin minä tulkitsen tuon Siilasmaan väitteen ja Ollilan vastauksen siihen. Onko siis niin, että prosesseja, vuokaavioita ja tasapainotettuja tuloskortteja seuraamalla hyvä tulee?

 

Mika Aittamäki

Mika näkee asiat toisin. Rohkea organisaatioanarkisti näkee potentiaalia siellä missä muut näkevät resursseja. Siiloutumista ja organisaatiokaavioita hyljeksivä filosofinen ajattelija ja johtaja kokoaa nopeasti kokonaiskuvan pienistä palasista ja kiteyttää sen muutamaan lauseeseen. Jos arvostat rehellistä ja suoraa puhetta sekä uskallat altistua keskustelulle, kutsu Mika mylläämään ajatusmaailmaasi

more from Mika Aittamäki

Haluatko kuukausittain uusia ajatuksia sähköpostiisi?

Hienoa! Alla olevasta painikkeesta pääset tilaamaan uutiskirjeemme.

Tilaa tästä!

Etsimme ehkä juuri Sinua. Tositarkoituksella.

Ei ole erityisen tärkeää, mitä sinä olet tehnyt ja missä. Kiva jos olisit asiakkaiden kanssa työskennellyt, ehkä myynnissä tai jossain läheisessä roolissa. Loppujen lopuksi sekään ei ole niin tärkeää.

Ennenkaikkea haluamme kuulla mistä sinä unelmoit ja miten sinä kukoistat. Se kiinnostaa.

Laita meille viestiä, me soitamme sinulle.

Hyväksyn tietojeni tallentamisen yhteydenpitoa varten