Kipeä kehitys ja kamala kommunikaatio

Minä pidän valtavasti kärjistetyistä esimerkeistä ja äärimmilleen viritetyistä aasinsilloista, mutta olen huolissani, kun kärjistämisestä ja väärinymmärtämisestä tulee pääasiallinen tapa kommunikoida. Kärjistetyn kommunikaation ei ole tarkoituskaan lisätä ymmärrystä tai löytää yhteistä asiaa keskusteltavaksi. Kärjistetty kommunikaatio ei oikeastaan edes ole kommunikaatiota, se on sodankäyntiä. Tavoitteena haavoittaa toista verbaalisilla ammuksilla, upottaa osutun ajatukset ja valloittaa ne omilla.

Politiikkaan liittyvissä asioissa tämä on ollut tuttu tapa jo ainakin parikymmentä vuotta, mutta syväksi harmikseni huomaan tämän toimintatavan lisääntyvän myös muissa elämän piiriin liittyvissä asioissa. Jos on kysymys johtamisesta, myynnistä ja markkinoinnista, digitalisoitumisesta tai sadoista muista asioista, niin kommunikaation taso on liian usein infantiilia. Ja koska ajat ovat mitä ovat, täytyy minunkin tähän laittaa klausuuli: //En tarkoita kaikkea keskustelua ja/tai kaikkia ihmisiä, myös laadukasta ja hyvää keskustelua löytyy paljon, kiitos.//

Muutos on riski

Ihmisen geneettiseen koodistoon on koodattu, että muutos on riski. Luolasta on vaarallista mennä savannille, jossa sarvikuono voi hyökätä tai leijona syödä. Pysytään siis luolassa. Eivät ihmiset mitenkään tahallaan vastusta muutosta, se on meissä.

Ihmiset kuitenkin ottavat muutoksen vastaan aina, kun uuden toimintatavan tuomat hyödyt osoittautuvat kiistattomasti hyödyllisemmäksi, tehokkaammaksi ja/tai energiatehokkaammiksi kuin vanhat tavat toimia. Sekin on meissä ihmisissä.

Niiltä, jotka kulkevat kehityksen kärjessä toivon pitkämielisyyttä. Se ei auta ketään, eikä edistä mitään, kun kerrotaan muutosta pelkääville, että ”te ette vain ymmärrä”. Minä en usko, että Marie Curie rähjäsi aikalaisilleen ”vittu, kun ette tajua tästä radiologiasta”. Hän teki työtä, jonka koki merkitykselliseksi, osoitti sen hyödyt ja loppu on historiaa.

Muutosvaiheiden sekasorrot ja hajaannukset ovat myös välttämättömiä moniarvoisen yhteiskunnan kehityksessä. Jos 1700-luvun hevoskasvattaja olisi ensin kehittänyt vankkurit, sitten kehittänyt siihen höyrykoneen, jonka jälkeen kehittänyt vankkureihin polttomoottorin, keksinyt siihen vielä akkuteknologiaan perustuvan ratkaisun, niin Pony Express olisi nyt Tesla. Tarkoitan siis, että on hyvä, ettei kaikki yritykset osaa muuttua, muutenhan ei olisi tilaa uusille yrityksille, uusille yrittäjille. Vuosikymmenten saatossa valta ja valuutta keskittyisivät muutamalle yritykselle. Se on karmea dystopia.

Toivon siis edelläkävijöiden jatkavan edelläkävijyyttään, he tekevät arvokasta työtä. Jos kyseinen edelläkävijyys on relevanttia, kaikki ottavat sen kyllä vastaan, jossain vaiheessa. Toiset aiemmin, loput myöhemmin. Ja se, että asia menee näin, on hyvä asia.

Olet sitten kehityksen airut tai kehityksen jarrut. Enemmän rakkautta ja vähemmän vittuilua, kiitos.

Mika Aittamäki

Mika näkee asiat toisin. Rohkea organisaatioanarkisti näkee potentiaalia siellä missä muut näkevät resursseja. Siiloutumista ja organisaatiokaavioita hyljeksivä filosofinen ajattelija ja johtaja kokoaa nopeasti kokonaiskuvan pienistä palasista ja kiteyttää sen muutamaan lauseeseen. Jos arvostat rehellistä ja suoraa puhetta sekä uskallat altistua keskustelulle, kutsu Mika mylläämään ajatusmaailmaasi

more from Mika Aittamäki

Haluatko kuukausittain uusia ajatuksia sähköpostiisi?

Hienoa! Alla olevasta painikkeesta pääset tilaamaan uutiskirjeemme.

Tilaa tästä!

Etsimme ehkä juuri Sinua. Tositarkoituksella.

Ei ole erityisen tärkeää, mitä sinä olet tehnyt ja missä. Kiva jos olisit asiakkaiden kanssa työskennellyt, ehkä myynnissä tai jossain läheisessä roolissa. Loppujen lopuksi sekään ei ole niin tärkeää.

Ennenkaikkea haluamme kuulla mistä sinä unelmoit ja miten sinä kukoistat. Se kiinnostaa.

Laita meille viestiä, me soitamme sinulle.

Hyväksyn tietojeni tallentamisen yhteydenpitoa varten