Pakene tai taistele 

 

Ihminen on monimutkainen luomus. Pari miljoonaa vuotta pelkästään ensimmäisestä ”ihmislajista” Homo Habiliksesta, Homo Sapiensiin. Pitkässä ajassa kehitys vie ominaisuuksia evoluution valitsemaan suuntaan. Sivumennen sanoen evoluutio ymmärretään arkipuheessa väärin ”vahvimman laiksi”. Evoluutio ei kuitenkaan suosi vahvinta, vaan parhaan adaptaatiokyvyn omaavaa. Eli ominaisuudet, jotka sopeutuvat parhaiten vallitseviin olosuhteisiin pärjäävät yli historian.

Ihmisen biologiset ominaisuudet ovat kehittyneet näiden vuosimiljoonien aikana aivan erilaiseen maailmaan, kuin siihen missä nyt elämme. Suurimman osan aikaa ihmiset ja esi-ihmiset ovat eläneet ympäristössä, jossa fyysinen turvallisuus on ollut jatkuvasti uhattuna. Villieläimet, saaliseläimet, toiset ihmisheimot ja jopa toiset ihmislajit ovat muodostaneet kokonaisuuden, jossa terveyttä tai henkeä uhkaava aggressio on läsnä kaikkialla.

Tästä syystä meille on kehittynyt pakene tai taistele -reaktio. Se reaktio, jossa mieli tulkitsee ympäristöä, tekee uhka-arvioita ja hermosto ohjaa elimiä valmistautumaan jompaankumpaan. Tässä tilassa verenpaine nousee, sydämen syke kiihtyy, kipukynnys nousee ja kognitiiviset kyvyt heikkenevät. Kuuloon ja näkökykyyn voi tulla muutoksia. Myös aistein havaitsemattomiin autonomisiin prosesseihin, kuten aineenvaihduntaan tulee muutoksia. Näin elimistö valmistautuu tilanteen eskaloitumiseen ja on valmis reagoimaan.

Tämä elämää säilyttävä ja jopa pelastava järjestelmä on aikojen saatossa hioutunut hienoksi prosessiksi. Kinkkiseksi tämä asia muodostuu, kun tarkastellaan ympäristöä, jossa nyt elämme suhteessa tähän reaktioon.

Fyysiset uhat ovat vaihtuneet sosiaalisiin

Suurin osa meistä elää ympäristössä, jossa fyysiset uhat ovat vaihtuneet sosiaalisiin. Villieläinten tai vihamielisten heimojen sijaan meitä uhkaa kasvojen menetys, ryhmään sopimattomuus, ylenkatsominen ja vaikka työpaikalla ulkopuoliseksi joutuminen. Meitä saattaa myös pelottaa asiakkaat, työtoverit, johtajat tai työpaikan kulttuuri.

Tällaisessa ympäristössä olemme eläneet vasta niin vähän aikaa, että evoluutio ei ole ehtynyt muuttaa biologisia prosessejamme paremmin nykyaikaan sopiviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kehossamme tapahtuu samanlaisia reaktioita, pelkäämme sitten Leijonaa tai laskutusosaston päällikköä. Leijonan kohtaamiseen pakene tai taistele asetelma sopii erinomaisen hyvin, laskutusosaston päällikön kohtaamiseen erittäin huonosti.

Jos paetaan leijonaa ja karkuun päästään, on tämä elämää säilyttävä järjestelmä tehnyt tehtävänsä. Elimistön hälytystilan
voi laittaa pois päältä ja palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Mutta laskutusosaston päällikkö on aina läsnä, pelko voi olla siis jatkuvaa ja jokapäiväistä. Puolustusreaktio saattaa laskea töistä lähdettäessä, mutta keho nousee hälytystilaan taas, kun uusi työpäivä koittaa ja laskutusosaston päällikkö on edelleen pelottava.

Stressi ja kommunikaatio

Kun tästä kehon hälytystilasta, taistele tai pakene -reaktiosta tulee pysyvä olotila, on kyse stressistä. Jatkuva hälytystila heikentää aineenvaihduntaa, se vaikuttaa unen laatuun ja palautumiseen sekä heikentää vastustuskykyä ja kognitiivisia kykyjä. Stressin kourissa ihmisestä tulee pitkällä aikavälillä sairas ja tyhmä. Ja jos koko tiimi tai työyhteisö on jatkuvassa hälytys- eli stressitilassa, hyvää jälkeä ei voi syntyä.

Kollektiivisia pelkoja voi syntyä vaikka palaveripäivistä, palautteista tai oikeastaan mistä tahansa. Pelot ovat usein irrationaalisia ja perustuvat yhtä paljon väärin tulkintoihin ja johtopäätöksiin kuin tosiasioihin. Siksi on tärkeää, että tiimi kommunikoi keskenään. Kuten Googlen jo kuuluisa tutkimuskin totesi, ”tärkeintä tiimin menestykselle ei ole se, keitä tiimissä on, vaan kuinka tiimi kommunikoi keskenään”.

Yksi kommunikaation tärkein muoto on halu ymmärtää toista ja tulkita toisen sanoma positiivisen kautta. Nykytutkimus osoittaa vakavia seurauksia kaikenlaiselle vihanpidolle. Yhdysvaltalaisen psykologian professorin Charlotte VanOyen Witlietin tekemät tutkimukset osoittavat, että kaunaiset ajatukset kiristävät lihaksia, lisäävät ihon sähkönjohtavuutta, tihentävät sykettä ja voimistavat vihan tunnetta. Emme siis joudu koville stressirektion kouriin vain pelon vaan myös kaunan ja vihan tunteista. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että vihaiset ihmiset pystyvät fyysisesti heikompiin suorituksiin, kuin onnelliset. Viha ja kauna, tuntuvat siis ihan oikeana painona kehossa.

Ystävät ja yhteisöt, kommunikoikaa, koska stressi sairastuttaa ja tyhmentää.

 

Mika Aittamäki

Mika näkee asiat toisin. Rohkea organisaatioanarkisti näkee potentiaalia siellä missä muut näkevät resursseja. Siiloutumista ja organisaatiokaavioita hyljeksivä filosofinen ajattelija ja johtaja kokoaa nopeasti kokonaiskuvan pienistä palasista ja kiteyttää sen muutamaan lauseeseen. Jos arvostat rehellistä ja suoraa puhetta sekä uskallat altistua keskustelulle, kutsu Mika mylläämään ajatusmaailmaasi

Lisää artikkeleita käyttäjältä Mika Aittamäki

Haluatko uusia ajatuksia sähköpostiisi?

Hienoa! Alla olevasta painikkeesta pääset tilaamaan uutiskirjeemme, joka ilmestyy muutaman kuukauden välein.

Tilaa tästä!

Etsimme ehkä juuri Sinua. Tositarkoituksella.

Ei ole erityisen tärkeää, mitä sinä olet tehnyt ja missä. Kiva jos olisit asiakkaiden kanssa työskennellyt, ehkä myynnissä tai jossain läheisessä roolissa. Loppujen lopuksi sekään ei ole niin tärkeää.

Ennenkaikkea haluamme kuulla mistä sinä unelmoit ja miten sinä kukoistat. Se kiinnostaa.

Laita meille viestiä, me soitamme sinulle.

Hyväksyn tietojeni tallentamisen yhteydenpitoa varten